Meet me halfway: Jotain, mitä ajattelin ja tein tänään

Heippa hei,

tänään on ollut ihan mukava päivä. En tosin aloita tätä postausta asioilla, mitä olen hommaillut, vaan tähän kärkeen kirjoitan vähän mielipideasiaa. Mikä oli liikkeelle paneva voima tässä prosessissa, ajatus lähti täältä, lukaiskaa ihmeessä.
Kyseessä oli siis toimittajan kokeilu, kuinka ihminen pärjää peruspäivärahalla. Lainaus tekstistä:
Peruspäiväraha tarkoittaa verojen jälkeen 526,85 euroa kuukaudeksi. Lisäksi saisin asumistukea 261,50 euroa. Vähennän summasta vuokran, 550 euroa. Jäljelle jää 238,35 euroa

Itsekin olin takavuosina neljän kuukauden pätkän työttömänä, enkä kuulunut silloin mihinkään työttömyyskassaan, joten tilille tupsahti aina juurikin peruspäiväraha. Ja voin kertoa, että kyllä sillä yksi ihminen itsensä elättää. Tietenkin on eri asia, jos ihmisellä on holhottavia, mutta ajatellaan nyt yhen henkilön näkökulmasta. Tiukkaahan se toki tekee. Kuitenkin olen sitä mieltä, että työtön elää herroiksi verrattuna Suomen köyhimpään kansaa, OPISKELIJOIHIN.

Haluaisinpa totta tosiaan tietää, kuka on keksinyt, että meidän tulisi tulla toimeen alle 500 eurolla kuukaudessa?
Tästä summasta vieläpä lähes kaikilla opiskelijoilla leijonanosan opparista syö vuokra. Se on vain masettava, jos jossain haluaa asua. Itselläni jäisi vuokran jälkeen noin satanen käteen, jollen välillä tekisi työkeikkaa.

Joillekin opintolaina on ratkaisu, itselleni ei. Riippuu tietenkin, mille alalle kouluttautuu, ja millaiset on työllistymismahdollisuudet. Osa taas ei halua ottaa lainaa, vaan tekee työtä vaikka oman jaksamisensa äärirajoilla, jonka vuoksi opinnot pahimmillaan viivästyvät tai muuten kärsivät.

Silti tehdään päätöksiä aina vain uusista tukipaketeista alati köyhtyviin EU-maihin, vaikka tämä kansa voi PAHOIN. Eikö sen jo todista lukuisat ampuistapaukset ja muutenkin lisääntynyt väkivalta, josta saa jatkuvasti lukea päivälehdistä? Ja aina vain tulee uusia YT-neuvotteluja... Ja toisaalta puhutaan työurien pidentämisestä.

Toivon, että tulevassa ammatissani työttömyys ei tule koskettamaan minua - hoitajillehan on vientiä jatkuvasti... Mikään ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole varmaa ja supistuvista työmarkkinoista on pelottavaa lukea. Olihan siitäkin hetki sitten puhetta, että vanhusten hoitokoteihin tulisi uudeksi järjestelmäksi 0,5 hoitajaa/vanhus. Öhmm, anteeksi mitä..?
En ymmärrä, miten vanhuspalveluista KEHDATAAN supistaa jatkuvasti? Eikö sitä kerrassaan tahdota ymmärtää, miten vaativaa työtä se on? Eikö potilaalla ole oikeus ammattitaitoiseen, koulutettuun hoitajaan sen sijaan, että käytettäisiin pikakoulutettuja hoitoapulaisia...

Opintotuesta vielä, että kuten varmasti ainakin blogiani lueskelevat opiskelijat tietävät sen olevan ainoa tuki, jota siis ei ole sidottu elinkustannuksiin - jotka nousevat jatkuvasti!
Toivottavasti se tulee tapahtumaan lähivuosina, opiskelijat ovat oikeutettuja edes kohtalaiseen elintasoon, sillä heissä on tulevaisuuden ammattiosaajat - rekkakuskit, lakimiehet, hoitajat... You name it! Ei kukaan toistaan huonompi tai parempi.

No niin, tämä on siis minun pieni kannanottoni mua tänään mietityttäneeseen asiaan. Ottakaa itsekin kantaa kommenttikenttään, jos tämä herätti mitään ajatuksia.

Nyt sitten iloisempiin asioihin! :)

Mun aamuni tänään ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä... Huomasin pyöräileväni vanteen päällä koululle päin lähtiessäni, ilmat oli valahtaneet renkaasta pihalle. Apostolin kyydillä siis ja luulin myöhästyväni reippaasti. Sitten kuulin, ettei aamutunteja edes ole. Hahahaha!
Onneksi asun melko lähellä koulua, joten pariksi tunniksi kotiin nukkumaan ja sitten iltapäivätunneille.

Matkalla kaupunkiin...